Kemijoki Oy:n itkuvirsi

Jokiyhtiön yritys- ja ympäristövastuun välttely näyttää saavuttavan uusia ulottuvuuksia. Pohjoisen Suomen vesistöjä, kalakantoja ja lohenkalastuskulttuuria poikkeuksellisella vimmalla tuhonnut yhtiö pakoilee vastuutaan vuosikymmeniä kestäneen väsytystaktiikan avulla.

 

Kemijoki Oy kertoo tuoreessa tiedotteessaan pelkäävänsä, että viranomaisten sille hakemat kalatalousvelvoitteiden muutokset tulevat haittaamaan yhtiön toimintaa. Lapin Ely-keskus vaatii, että velvoitteet muutetaan vastaamaan ”nykytietämyksen mukaista, voimalaitosten rakentamisen seurauksena syntynyttä kalaston hoidon tarvetta” (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kl/84bbada9-24e0-4b7f-9669-0dcffbc6a45e?ref=ampparit:ea60).

 

Muistutuksena niille, jotka eivät tunne yhtiön historiaa: Kemijoki Oy on tuhonnut yhden Suomen hienoimmista vesistöistä, yhden maailman parhaista lohijoista, ja mikä karuinta, ison osan perinteistä pohjoissuomalaista lohen ympärille rakentunutta kulttuuria ja elämäntapaa.

Jokainen muu teollisuudenala Suomessa joutuu päivittämään ympäristövastuukäytäntöjään säännöllisin väliajoin sen hetkisen parhaan saatavilla olevan tiedon mukaiseksi. Kemijoki Oy kuitenkin näyttää ajattelevan, että yhtiöllä pitäisi olla erityisasema suomalaisessa teollisuuskentässä. 

”Nykyisten kalavelvoitteiden lisäksi Timonen perää yhteistyötä ja vapaaehtoisuutta”, kertoo Kauppalehden uutinen. Yhtiön johto toisteleekin vuodesta toiseen korupuheissaan, kuinka kalakantojen elvytyksen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Yhtiöllä on ollut jo yli puoli vuosisataa mahdollisuus toimia vapaaehtoisesti, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Muualla maailmassa osataan rakentaa toimivia ohitusväyliä, mutta Kemijoki Oy on ottanut väsytystaktiikan, jossa samaa mantraa toistelemalla uskotellaan yleisölle, että jonain päivänä he vielä tekevät jotain. Vapaaehtoisesti. Kunhan kukaan vaan ei pakota.
 

Kemijoki Oy:n Timonen on varmasti täysin tietoinen yhtiönsä peränpitäjäpaikasta ympäristövastuuasioissa. Joskus mietin, miten hyvin tämän yhtiön johto nukkuu yönsä, ja kuinka he pystyvät katsomaan itseään aamulla peiliin. Kumpi on yhtiön johdon mielessä suurempi: pelko siitä, että he joutuvat vihdoin kantamaan vastuunsa – aivan kuten kaikki muutkin teollisuudenalat tekevät – vai häpeä vuosikymmeniä kestäneestä tyhjien lupausten levittelystä? Osaan ehkä vastata: ei Kemijoki Oy:ssä osata tuntea häpeää.
 

Mutta eikö edes osaomistajana toimiva, vastuullisuudellaan kehuskeleva UPM-Kymmenekään osaa?

Kaikista hassuinta Kemijoen itkuvirressä on se, että viranomaiset eivät edes ole hakemassa takautuvia korvauksia niistä satojen miljoonien eurojen menetyksistä, jotka yhtiön toiminta on aiheuttanut pohjoisen alueen matkailuelinkeinolle. Sen yhtiö on saamassa anteeksi. Nyt on ainoastaan kyse siitä, että Kemijoki Oy:n on päivitettävä toimintansa nykypäivään.

Miettikää nyt. Tämä periaate pätee KAIKKIIN muihin teollisuudenaloihin. Miksi sen ei tulisi koskea myös vesivoimaa?

 

Loppukaneettina kaikille aiheesta kiinnostuneille: suosittelen katsomaan Yle Areenasta dokumentin ”Kun lohi loppui joesta” (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/16/kun-lohi-loppui-joesta).

 

jasperpaakkonen

Kala-aktiivi Helsingistä
Blogin teemat:
- Suomen kalastuspolitiikka
- kestävä ja vastuullinen kalastus
- kalastusmatkailun kehittäminen
- uhanalaiset kalat
- myrkynvihreä / lohenverenpunainen vesivoima: vesivoiman ympäristövastuun päivittäminen tuhon aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaiseksi. Turhat ja energiantuotannoltaan merkityksettömät padot purettava.
Twitter & Instagram: jasperpaakkonen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu