Keskustan Kepulikonstit Kalastuspolitiikassa – eli kalojen KKK
Lyhyesti niille, jotka eivät pidempää selvitystä jaksa lukea: keskusta on viemässä Suomen (muutamia vuosia hyvässä kunnossa ollutta) kalastuspolitiikkaa perse edellä puuhun. Sekä Itämeren lohikiintiötä että Suomen kalastuslakia ollaan keskustan johdolla tuhoamassa.
Mistä siis on kyse?
Moni on viimeisen parin vuoden aikana kysynyt, miksi olen ollut kovin hiljaa kalastuspolitiikan saralla. Mihin loppui ministeri Koskisen ajoilta tuttu raivoisa kalojen puolustaminen?
Syy on yksinkertainen: niin moni asia muuttui positiiviseen suuntaan, että kovin äänekästä keskustelua ei juuri ole tarvinnut käydä. Uhanalaiset kalat saivat tarvitsemaansa suojelua, Itämeren lohikiintiöt asettuivat kestävälle tasolle ja Suomen kalastuslaki sai vuosikymmeniä odotetun täysuudistuksen, jossa vihdoin määrättiin se kaikkein tärkein, eli verkkojen enimmäismäärä. Kalarintamalla siis kaikki hyvin. Vai onko?
Viime päivien aikana olen saanut lukuisia huolestuneita yhteydenottoja eduskunnan suunnalta.
”Kepu painostaa kasvattamaan verkkokalastuksen määrää”.
”Maa- ja metsätalousministeri (kepun Jari Leppä) tukee Itämeren lohen ylikalastuksen aloittamista uudelleen”.
”Kepu käyttää kiristystaktiikkaa saadakseen kalastuslakiin muutoksia”.
”Ministeriön lohikiintiöitä koskevasta kannasta on vaadittu vaiteliaisuutta, jotta epämiellyttävää julkisuutta ei syntyisi, ja MMM pääsee viemään kestämättömän linjansa läpi täydessä hiljaisuudessa”.
”Ministeri Leppä on viemässä Itämeren lohen tilannetta takaisin vuosikymmenen takaiseen, ylisuurten lohikiintiöiden aikaan.”
”Ministeri Jari Leppä jätti kansainvälisesti äärimmäisen uhanalaisen ankeriaan ilman täysrauhoitusta eikä rajoittanut sen kestämättömiä siirtoistutuksia Suomeen”.
Tässä muutamia eduskunnasta kuulemiani varoituksia siitä, mitä kulisseissa on parhaillaan käynnissä.
Käytännössä keskusta haluaa romuttaa kaksi suomalaisen kalapolitiikan saralla tapahtunutta suurinta muutosta huonompaan suuntaan. Kepun mielestä Itämeren lohikiintiön pitäisi olla merkittävästi suurempi, kuin tutkijat sen suosittavat olevan, ja verkkokalastuksen määrää tulisi lisätä.
Vanha ”kepu pettää aina” -sananlasku on väärä. Kepu ei koskaan petä. Ainakaan kala-asioissa. Niin kauan, kuin keskustapuolue voi asiaan vaikuttaa, Suomessa liika- tai ryöstökalastetaan vesistöjämme kilpaa tyhjäksi.
Keskusta on puolue, jonka tulisi olla eturintamassa vaatimassa kestävää kalastuspolitiikkaa jotta syrjäisten, muuttotappioisten kuntien ja seutujen kalakannat elivoimaistuisivat. Se loisi pohjan pitkäjänteisen kalastusmatkailun kehittämiselle, joka taas loisi työpaikkoja. Runsaista kalakannoista hyötyisivät kaikki ammattikalastajista mökkilaiturin mato-onkijaan. Se, jos joku olisi kauaskatseista ja kestävää politiikkaa.
Ajatelkaapa vaikka Torniojokea: kun Suomen eduskunta vuonna 2012 jyräsi silloisen Maa- ja metsätalousministerin esittämän lohikiintiökannan, luotiin pohjaa Torniojoen kalastusmatkailun kehittämiselle. Vastuullisemman säätelyn myötä vuodet 2014, 2015 ja 2016 olivat paikallisille matkailuyrittäjille nannaa: Torniojokeen nousi ennätysmäärä lohia, ja paikallistalous sai todellisen piristysruiskeen. Vuosina 2014 ja 2016 media hehkutti yli sadan tuhannen lohen nousumääriä. Nämä olivat tähtitieteellisiä lukuja, joista viimeiset vuosikymmenet oltiin voitu vain haaveilla. Maailmasta ei löydy montaa – jos ainuttakaan – lohijokea jossa lohimäärät ovat samaa luokkaa. Jokivarressa näkyi yhä enemmän ulkomaisia turisteja, ja matkailualan tulevaisuus näytti valoisalta.
Sitten ministeri vaihtui kepulaiseen. Liekö sattumaa (vastaan: ei), että ministeriö sai päähänsä muuttaa uskomattomia tuloksia tuonutta lohipolitiikkaa. Meripyyntiä aikaistettiin. Lohiaktiivit olivat huolissaan. Ja tuloksia saatiin: vuosina 2017 ja 2018 Torniojoen laskurin ohittaneiden nousijoiden määrä jäi alle 50,000 loheen. Mitä vähemmän lohta joessa, sen vähemmän matkailijoita jokivarressa.
Kun syrjäseutujen matkailu ja elinkeino on uhattuna, mitä tekee maaseutupuolueen ministeri vuonna 2018? Lisää pökköä pesään, ja esittää tutkijoiden suosittaman 63.300 lohen meripyynnin sijaan 91.135 lohen pyyntikiintiötä.
Väännän rautalangasta: kun alansa johtavat tutkijat ilmoittavat, että Itämeren lohi ei kestä suurempaa kuin 63 tuhannen lohen meripyyntiä säilyäkseen elinvoimaisena, Jari Leppä on sitä mieltä, että lohia on pyydettävä 91 tuhatta.
Miten me olemme taas tässä tilanteessa?
Kuusi vuotta sitten Suomen eduskunta teki poikkeuksellisen päätöksen jyrätessään MMM:n ja hallituksen kannan ja linjasi, että Suomen lohipolitiikan on oltava yhteneväinen tutkijoiden suosituksen kanssa. Kepu näyttää nyt ajattelevan, että aikaa on kulunut riittävän kauan, jotta voidaan palata vanhaan hyvään ”tyhjennetään meri lohista” -politiikkaan.
Twiittasin aiheesta pari viikkoa sitten ministeri Jari Lepälle. Sain heti vastauksen keskustan Teppo Säkkiseltä: ”Jasper hyvä, Jari Lepän ja Suomen linja nojaa tieteelliseen neuvoon Itämeren kalastuskiintiön asettamisessa. Eli olemme samalla kannalla kuin (ympäristö)järjestöjen kannanotto. Vastuullinen kiintiö on merikalastuksenkin etu pitkällä välillä. Paukut myös salakalastuksen torjuntaan.”
Edellä esittämieni lukujen valossa Säkkisen lausunto näyttää vähintäänkin erikoiselta. Minulle on opetettu, että poliitikkoja ei koskaan saa syyttää valehtelusta, joten tyydyn arvelemaan, että Säkkiselle on kenties oman puolueen sisältä syötetty pajunköyttä, ja hän toimii epäonnisena tai -tietoisena sanansaattajana tietämättään, mitä linjaa oman puolueen ministeri lohiasiassa todellisuudessa vetääkään. Mutta kun Säkkinen nyt sattuu olemaan ministerin avustaja, niin teoriani ei taida olla täysin aukoton.
Kepu ei koskaan petä.
Entäs se verkkokalastus?
Lapin Kansan vuonna 2014 julkaisemalla Onko verkkopyynti Suomen kalavesien syöpä? -Youtube-videolla silloisen Rktl:n erikoistutkija Teuvo Niva toteaa: "Meidän uhanalaiset lajit, kuten järvitaimen, järvilohi, nieriä, ja jopa saimaannorppa; näiden kaikkien ongelmat kiertyy saman asian ympärille, jonka nimi on verkko. Ongelma on se, että verkkoilla pyydetään syönnöksellä olevat kalat keskenkasvuisena pois, jolloin kutukaloja ei jää ollenkaan." (https://)
Saman lehden kalastuslain kokonaisuudistusta käsittelevässä artikkelissa Niva jatkaa:
"Lääkkeet uhanalaisten kantojen kohentamiseksi ovat niin kovia, ettei päättäjillä ole kanttia ottaa niitä käyttöön.
Verkko on valikoiva ja tappava pyydys, se poimii arvokkaimman kalan ja jättää kaiken muun. Verkkopyynti on sama kuin metsästä hakattaisiin aina vain paras tukkipuu hoitamatta ikinä taimikoita tai vesakoita. Eikä tämä ole kielikuva, vaan tosiasia."
Suomen kalastuslaki uudistui vuonna 2015. Kun kalastuslakia muutettiin, verkkopyynnin rajoitus oli sen suurin yksittäinen uudistus – ja saavutus.
Verkkojen määrä oli alkuperäisessä lakiesityksessä rajattu neljään per pyyntikunta (käytännössä siis per vene), mutta keskustan raivokkaan painostuksen vuoksi sitä kasvatettiin viime hetkellä.
Turun Sanomat kirjoitti 14.2.2015:
"Keskusta on uhannut jumittaa lain maa- ja metsätalousvaliokuntaan, ellei saa tahtoaan läpi. Orpo paheksuu sitä, että valiokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk) ryhtyi julkisesti jarruttamaan lakia jo ennen valiokunnan asiantuntijakuulemisvaihetta."
Lakiesityksestä löytynyt verkkojen maksimimäärä lopulta kasvoikin kuin varkain neljästä kahdeksaan verkkoon. Eli 240 metriin verkkoja venekuntaa kohden. Tämä siitäkin huolimatta, että vapaa-ajankalastajien oma keskusjärjestö vaati tuplasti tiukempaa verkkorajoitusta.
Ihmettelin silloin, että jos vapaa-ajankalastajat itse vaativat itselleen tiukempia rajoituksia, niin miksi keskusta niin raivokkaasti halusi kasvattaa verkkomäärää. En ymmärrä sitä vieläkään, ja nyt olemme tilanteessa, jossa keskusta vaikuttaa tekevän kaikkensa, jotta verkkojen määrä tuplautuu taas kerran.
Kalastuslain suurin edistysaskel halutaan vetää vessanpöntöstä alas.
Nykyinen kompromissi, 240 metriä verkkoja on niin valtava verkkojata, että jos sillä ei saa oman kodin tarpeisiin ruokakalaa, niin selitys on selvä: kyseisen vesistön kalakannat ovat surkeassa tilassa. Siihen ei toimi lääkkeeksi verkkojen määrän tuplaaminen 480 metriin per venekunta.
Miettikää, kuinka valtavan pitkä pätkä verkkoja tuo 240 metriä on. Ja kuinka helvetillinen verkkojata on keskustan haaveilema 480 metriä, eli lähes puoli kilometriä. Vertauksen vuoksi: stadionin torni on 72 metriä korkea.
Kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen on kirjoittanut kalastuslain perusteista näin: ”Luonnonvarojen kestävän käytön periaate on kirjattu Suomen kalastuslakiin. Sen ensimmäisen pykälän mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Laissa mainitaan myös, että on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon.”
Miten keskustan ajama kalastuspolitiikka istuu Suomen kalastuslain henkeen? Jokainen tietää vastauksen: ei mitenkään.
Kepu ei koskaan petä.
Hei Jasper. Kiitos kirjoituksestasi. Olipas siinä paljon syytöksiä. Sinulla on ilmeisesti tietoa asioista, joita perustuslain vaiteliaisuuden nojalla meillä muilla ei ole. Huhupuheisiinhan ei kannata tunnetusti luottaa. Sinulla oli jäänyt ehkä huomaamatta tämä keskustalainen kannanotto ICES:in linjauksen puolesta, mikä muuten on myös ollut Suomen kanta: https://www.suomenmaa.fi/keskusta-nyt/keskustan-ku…
Ilmoita asiaton viesti
Olisin kiinnostunut kuulemaan keskustan perusteluja tuosta verkkomäärien tarpeellisuudesta. Ja jos J Pääkkösen tiedot eivät pidä paikkaansa niin kannattaa korjata.
Kotitarvekalastukseen mielestäni 3-4 verkkoa (30-50m/verkko eli max 200m koko jata) riittää mainiosti. Vai paljonko sitä kalaa on tarkoitus kerralla saada? Tuore kala voittaa aina pakastetun, joten en näe perusteltuna verkolla kalastaa pakastinta piukkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja Ruotsissa ruvettiin pyytämään voimallisesti pois alamittaista kuhaa, jonka seurauksena myöhemmin kuhasaaliit kolminkertaistuivat ja kalojen koko myös kasvoi entistä runsaasti suuremmaksi.
Pyydettiin siis pienkuhan geenit vähemmäksi vesistöstä.
Huomattavasti plogistia kokeneempi ja tietävämpi kalastaja Pentti Linkola on puolestaan sitä mieltä, että Suomessa kalastetaan aivan liian vähän – myös verkoilla.
Meillä on paikallisessa järvessä aivan hemmetisti kalaa, mutta ei kukaan kalasta verkoilla tai oikein muutoinkaan.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mihin viittaat, mutta käsittääkseni kuhan alamittaisia ei pyydetty pois vaan nostettiin alamitan rajaa ja verkkojen silmäkokoa. Näin kuhat saivat kasvaa kutukypsiksi ennen pyyntiä ja kanta parani. Lisäksi otettiin käyttöön myös ylämitta, joten isot kuhanaaraat jatkoivat omia geenejään. Viittaan tässä allaolevaan uutiseen:
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005844611.html
En ole kuullut mainitsemaasi tapaa käytetyn, jos on niin olisi kiinnostavaa kuulla lisää. Turun sisäsaaristossa kuhakanta on pääosin pelkkää alamittaista.
Ilmoita asiaton viesti
No useinhan näissä kuhakantojen kääpiöitymisissä on kyse siitä, että kalastuspaine on liian voimakasta ja alamitat liian alhaiset, jonka seurauksena sukukypsiksi ja kudulle selviytyvät juuri ne hidaskasvuiset yksilöt. Tällaisessa tapauksessa pelkkä pienempien yksilöiden poistaminen tehokalastamalla ei yksinään riitä kasvattamaan yksilöiden kokoa ja ”kolminkertaistamaan saalista”, vaan edelleen tarvitaan kalastusrajoituksia jotta ne isommat yksilöt pääsevät lisääntymään. Sieltä Ruotsista voidaan nostaa esimerkiksi vaikka Hjälmaren, jossa mm. alamittoja nostamalla ja verkkokalastuksen säätelyllä kuhasaaliit ovat moninkertaistuneet ja yksilökoot kasvaneet (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005844611.html…). Toki vesistöt ovat erilaisia enkä tiedä mistä tapauksesta kommentissasi puhut, kun et minkäänlaista lähdettä esitä väitteesi tueksi.
On totta, että Suomessa on monia vesistöjä, erityisesti sisävesiä, joissa kalastetaan vähän jos lainkaan, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että useilla vesialueilla kalastus on kestämättömillä raiteilla. Tämän vuoksi kalastuksen lisäsääntelyn tarve yhdessä muiden kalapopulaatioiden tilaa parantavien toimenpiteiden kanssa on ilmeinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Alamittaisen” kalan poistopyynti voisi mun nähdäkseni toimia vain jos kanta on päässyt kääpiöitymään.. eli pitkään jatkuneena pyydetty kalaa pois ennen ensimmäistäkään kutukertaa. Silloin sukuaan pääsee jatkamaan vain kalat jotka saavuttavat sukukypsyyden tavallista piekikokoisempina ja kanta kääpiöityy.
Tollasessa tapauksessa lienee ihan fiksua pyytää reilulla kädellä ”kääpiögeeniset” kalat pois ja pyrkiä istutuksin ja alamitan ja solmuvälin reilulla nostamisella turvaamaan normaalikasvuisen kalaston elämä edes ensimmäisen kutukerran yli.
Muistelen lukeneeni että meillä on vastaavaa tapahtunut ainakin ahventen kanssa kun järviä on poistokalastettu. Poistojen jälkeen on ahvenkantojen kasvussa ollut puhtia ja jörviin on kehittynyt ainakin muutaman vuosiluokan verran hyvänkokoisia yksilöitä.. en nyt enää äkkiseltään muista mistä järvistä noissa tapauksissa oli kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
Olen surkea kalamies. En kuitenkaan niin epätoivoinen, että käyttäisin verkkoja. Muiden verkoista on vain huonoja kokemuksia.
Mökkilahtemme suulle joku oli vetänyt verkot rannasta rantaan. Matalassa vedessä näki pohjaan asti. Niinpä verkkoa seuratessani löysin verkkoon hukkuneen härkälinnun. Kaloja en verkossa nähnyt. Eihän härkälintu mikään laulutaituri ole, mutta ei kuolemantuomio ole kuitenkaan perusteltu.
Toisen kerran sain nauttia jonkun muun verkoista ylittäessäni laivaväylää perämoottoriveneellä. Verkko tarttui propelliin laivaväylällä.
Ilmoita asiaton viesti
Minkä syvyinen laivaväylä se oli kun perämottorin potkuri, joka on ehkä maksimissaan 50-100 cm merenpinnan alla, tarttui verkkoon?
Ilmoita asiaton viesti
Kotitarvekalastusta verkoilla on harrastettu iät ajat kalastuslaki sallii kerrallaan yhdeltä taloudelta 8 verkkoa 30 m pituus js 3 m syvyys silmäkoko 50 mm.
Vesiosakaskunta usein rajoittaa verkko määrää pienemmäksi. Muikkuverkkojen silmäkoko on tietysti pienempi.
Huvikseen urheilukalastusta harrastavat uistimilla ja perhokalastus on ja OK kun kalastetaan ruokapöytään mutta en ymmärtä näitä jotka heittä kalan takaisin kun leukapielistä koukkulla vedetty mitatavaksi.
Blogisti asemmoituu syyttelemään Keskustapuoluetta ja tämä on outoa sillä kalavesiä hoidetaan ihan ilman puoluehattua ehkä hankkijan lippis sallitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Taasko KEPUlla kiristystaktiikka käytössä?
Ilmoita asiaton viesti
Hei,minulla on vapaaajan asunto käsivarren lapissa.Voi mikä mainio paikka.No olemme huolissamme lohen nousu määristä ,tänäkin kesänä -18 nousu prosentti oli laskusuuntainen.JA jos todennäköisesti Hannukainen avataan, niin saamme sanoa hyvästit Lohelle.Olemmehan nähneet TalviVAARAN tuotokset.Kuka tietää pohjavesien reitit.Tornionjoki/Muonionjoki on yksistään tärkeä matkailun ja vapaakalastuksen kannalta.Vaalit tulossa,että sillä viisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kirjoituksesta!
Valitettavasti Armageddon on nurkan takan, ja sekin Kepun masinoiva. Ehkä Kepulit näkevät kalatalouden uhkana maataloudelle, jonka vuoksi heillä on kovat piipussa Hannukainen Miningin järjettämässä kaivoprojektissa Kolarissa. Antti Rinteen termein tulossa on niskalaukaus fisuille.
Ilmoita asiaton viesti
Toiset puhuvat ja huutavat rannalla. Keskusta tekee päätöksiä, joilla Itämeren lohi voidaan pelastaa. Myös käytännössä. Puolan salakalastuksen kieltäminen on tällainen iso ja tärkeä päätös.
Ilmoita asiaton viesti