*

jasperpaakkonen

Suomen kalastuspolitiikka on rikki

  • Verkkokalastus Suomessa ja naapurimaissa
    Verkkokalastus Suomessa ja naapurimaissa
  • Päijänne vs. Vättern taimenkannat
    Päijänne vs. Vättern taimenkannat
  • Päijänne vs. Vättern kalastuspolitiikka
    Päijänne vs. Vättern kalastuspolitiikka

 

Ystäväni Aku Louhimies kritisoi minua siitä, että kalapolitiikkaa koskevat kirjoitukseni ovat liian pitkiä. ”Kukaan ei nykyään jaksa lukea monen sivun mittaisia kannanottoja”, Aku jaksaa alleviivata.

Aku lienee varsin oikeassa, joten kirjoitan Suomen kalastuspolitiikan rappiotilaa käsittelevästä kannanotostani kaksi versiota. Lyhyempi on Akulle, ja kaikille lyhytpinnaisille, tai asiasta vain pintapuolisemmin kiinnostuneille.

Pidempi on heille, jotka haluavat ymmärtää tilanteen taustat, ja myös heille, jotka epäilevät kirjoitukseni totuuspohjaa.

 

VERSIO 1, Akun mieliksi:

Suomen kalastuspolitiikka on rikki. Suomi on kalastuksen kehitysmaa, ja kalakantojamme on hoidettu yksiselitteisen huonosti:

Vaelluskalamme ovat valtaosin uhanalaisessa tilassa.

Kotimainen kala on kalatiskeillä kallis, suoranainen luksusluokan tuote, johon harvalla on varaa.

Menetämme sekä omat että ulkomaiset kalastusmatkailijat naapurimaillemme, joissa hyvinhoidettujen kalakantojen perässä matkustavat turistit otetaan avosylein vastaan.

Uhanalaisilla kaloillamme ei ole lainsuojaa, vaan saimaannorppaa uhanalaisemman järvilohen tappamisesta maksetaan torilla palkkio: 30€/kilo. Harvinaisen ennätyskalan pyydystänyttä kalastajaa juhlitaan paikallislehdessä todellisena saamamiehenä.

Vapaa-ajankalastaja saa myydä saaliinsa, jolloin kylmäketjun pitävyydestä ja elintarviketurvallisuudesta, saati verojen maksamisesta ei ole minkäänlaista taetta.

Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa valtamerille tarkoitetuilla massiivisilla trooleilla saa pyytää myös sisävesillä.

Kaikesta tästä saamme kiittää erityisesti maaseutupuolueitamme, jotka ovat tehneet tinkimätöntä työtä kalakantojemme rappiotilan ylläpitämiseksi.

Tutkijat ovat asiasta yksimielisiä: kalastuspolitiikkamme on kestämätöntä. Päättäjämme eivät kuuntele tutkimustietoa, vaan vastustavat kaikkea positiivista kehitystä. Tilanteen on muututtava.

Olemme siitä hämmästyttävässä tilanteessa, että Maa- ja metsätalousministerinä on henkilö, jota kiinnostaa kalastusasiat, ja joka ottaa huomioon myös tutkijoiden näkemykset. Ministeri Orpon esitys uudeksi kalastuslaiksi ja -asetukseksi uhkaa kuitenkin tulla tyrmätyksi eduskunnassa.

Kalastukseen liittyvän päätöksenteon osalta järjestelmämme on hampaaton ja sanalla sanoen luokattoman huono.

Jasper Pääkkönen

 

VERSIO 2:

En ole ammatiltani kalatutkija. Pyrin toimimaan oikeiden ammattilaisten ja johtavien kala-asiantuntijoiden äänitorvena, jotta heidän lausuntonsa tulisivat kuulluksi.

Pohjaan yllä esittämät mielipiteeni parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon. Olen monesti huomannut, että vastapuoli pyrkii välttämään tutkimuksista puhumisen kokonaan, ja ohjaamaan keskustelun muualle. Yleensä mahdollisimman populistisiin argumentteihin.

Tästä syystä haluan avata kalastuslakia käsittelevää kirjoitustani paremmin niille, joita aihe kiinnostaa, ja jotka haluavat ymmärtää, miksi väitän Suomen olevan kalastuksen kehitysmaa.

Eduskunta käsittelee parhaillaan vuositolkulla valmisteilla ollutta kalastuslain kokonaisuudistusta. Aivan helppoa se ei vaikuta olevan, sillä ministeri Petteri Orpon lakiesitys on kohdannut raivokasta vastustusta useamman puolueen riveistä – myös Orpon omasta puolueesta kokoomuksesta.

Mikä lakiuudistuksessa kiristää? Mikä on nykytilanne, ja miksi sitä halutaan muuttaa?

Kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen on kirjoittanut kalastuslain perusteista näin: ”Luonnonvarojen kestävän käytön periaate on kirjattu Suomen kalastuslakiin. Sen ensimmäisen pykälän mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Laissa mainitaan myös, että on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon.”

Jokainen asiaan perehtynyt tietää, että nykylain voimassaoloaikana on näissä pyrkimyksissä epäonnistuttu surkeasti. ”Kestävää käyttöä” tai ”pysyvää tuottavuutta” ei ole se, että suuri osa vaelluskalakannoistamme on uhanalaisessa tilassa, jotkut jopa sukupuuton partaalla. Tai se, että kuhat pyydetään ennen ensimmäistä kutukertaa.

Jokainen ymmärtää, että jos kalojen ei anneta lisääntyä, ne eivät myöskään lisäänny. Välillä kuitenkin huomaan, että yksi ryhmä ei tätä ymmärrä: MTK-kytköksen omaavat kansanedustajat.

Kalastuslain uudistuksen tavoite on MMM:n sivujen mukaan ”edistää kalojen luonnonvaraista lisääntymistä sekä luoda uusi, tietoon perustuva säätelyjärjestelmä kalavarojen kestävälle käytölle ja hoidolle."

Näitä tavoitteita mahdollistavia toimenpiteitä on vastustettu erityisesti keskustan ja perussuomalaisten riveistä, mutta myös kokoomuksen ”MTK-siiven” toimesta.

Kuka haluaa olla niin lyhytnäköinen, että haluaisi vastustaa ”kalojen luonnonvaraisen lisääntymisen edistämistä” tai ”kalavarojen kestävää käyttöä ja hoitoa”?

Ei kukaan? Väärin. Ministeri Orpo on jo nyt joutunut lieventämään lakiesityksen suojelutoimia, sillä laki on uhattu kaataa, ellei suojelutoimia vesitetä. 

Turun Sanomat kirjoittaa 14.2. "Keskusta on uhannut jumittaa lain maa- ja metsätalousvaliokuntaan, ellei saa tahtoaan läpi. Orpo paheksuu sitä, että valiokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk) ryhtyi julkisesti jarruttamaan lakia jo ennen valiokunnan asiantuntijakuulemisvaihetta."

Muun muassa lakiesityksestä löytyvä verkkojen maksimimäärä kasvoi kuin varkain, Orpon alkuperäisestä vakuutteluista huolimatta, neljästä kahdeksaan verkkoon. Siis 240 metriin verkkoja venekuntaa kohden. Tämä siitäkin huolimatta, että vapaa-ajankalastajien oma keskusjärjestö vaati tuplasti tiukempaa verkkorajoitusta, ja siitä, että rajoitus koskee ainoastaan vapaa-ajankalastajia. Jos vapaa-ajankalastajat itse vaativat itselleen tiukempia rajoituksia, niin kuka niitä vastustaa?

Vastaukseni on: selkärangattomat, ääniensä puolesta pelkäävät kansanedustajat.

 

Kalastuslain kokonaisuudistus on valtava asiakokonaisuus. Minulta kysytään jatkuvasti mitä siitä tulisi ajatella, joten pyrin erittelemään Suomen kalastuspolitiikan tärkeimpiä ongelmia mahdollisimman lyhyiksi tietoiskuiksi.

 

 

Kuha ja miksi sen alamittaa tulisi nostaa ja verkkopyyntiä järkeistää:

Kuhan kalastus ja kuhakantojen hoito on saanut osakseen yllättävää vastustusta siitäkin huolimatta, että kalatutkijat ovat kuhan kalastusta koskevista ongelmista yksimielisiä.

Yle otsikoi aiheesta taannoin näin: "Tiedemies: Kuhan alamitan nosto toisi Saaristomerelle Pietarin kalansaaliita”.

Uutisessa Ylen haastattelema professori Lehtonen kertoo, että kuhaa kalastetaan aivan liian tiheillä verkoilla, jolloin kuhan lisääntymispotentiaali jää hyödyntämättä. Lehtonen toteaa, että kuhan alamittaa kannattaisi kasvattaa yli 40 senttimetriin, ja kertoo esimerkin Ruotsista, jossa alamitan nosto 45 senttiin kolminkertaisti kuhasaaliit muutamassa vuodessa.

http://yle.fi/uutiset/tiedemies_kuhan_alamitan_nosto_toisi_saaristomerelle_pietarin_kalansaaliita/6535604

 

Lehtosen lausunto sai tänään jykevää tutkimustietoa taakseen kuin tilauksesta. Saaristomerellä tutkittiin yli vuosikymmenen ajan kuhakantojen kehitystä ja tutkimuksen tulos julkaistiin tänä aamuna. Verkkokalastus, väärät alamitat sekä ylämitan puute ovat aiheuttaneet niin merkittäviä muutoksia kuhakantaan, että kukaan poliitikko ei voi inttää näitä faktoja vastaan:

”Tutkituissa Saaristomeren kuhan vuosiluokissa (1993–2006 ) sukukypsyyskoko on pienentynyt 1–3 prosenttia vuodessa. Esimerkiksi viisivuotiaiden naaraiden sukukypsyyskoko on pienentynyt tutkitulla ajanjaksolla noin 38 sentistä 29 senttiin. Nelivuotiailla koirailla muutos oli 33 sentistä 25 senttiin.”

Luken ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat selventävät tiedotteessaan, että iso osa kuhasaaliista pyydetään verkoilla, jotka verottavat alamittaisiakin kuhia. Vääränlainen kalastuksen järjestely on jo 13 vuoden aikana merkittävästi vääristänyt kuhakannan rakennetta ja perimää.

https://www.sttinfo.fi/release?releaseId=23889970

 

Tutkijat esittävät lääkkeeksi kalastuspaineen vähentämistä ja kuhan pyyntikoon suurentamista (lue: verkkorajoituksia ja alamitan nostoa), jotta suuremmat yksilöt ehtisivät kutea. Myös ylämitan merkitystä korostetaan, sillä suurimmat yksilöt ovat lisääntymisen kannalta kaikista tärkeimpiä. Tämä kuulostaa selkeältä, järkevältä ja ymmärrettävältä toimenpiteeltä, mutta siitä huolimatta toimenpiteitä vastustetaan. Ministeri Orpo on jo joutunut lieventämään kuhan pyyntiä koskevia pykäliä esityksestään.

Kalakantojen kasvamisesta ja vahvistumisesta hyötyisivät kaikki: vapakalastajat, ammattikalastajat, matkailuyrittäjät ja tavallinen kuluttaja. Erityisesti vahvoista kalakannoista hyötyisi maaseutu. Tämä on mielestäni niin itsestäänselvä asia, että en voi olla raivostumatta ajatellessani kansanedustajia ja puolueita, jotka tätä kehitystä vastustavat.

 

 

Verkkokalastus ja miksi sitä tulisi rajoittaa:

Suomi on käytännössä ainoa sivistysvaltio, jossa kuka tahansa saa vetää verkot vesille. Muualla verkkokalastus on joko kokonaan kielletty tai sitä säädellään voimakkaasti.

Lakiuudistuksen alkuperäinen esitys verkkojen maksimimäärälle oli neljä verkkoa venekuntaa kohden. Määrä kuitenkin yllättäen tuplaantui kahdeksaan, ja verkkomäärää yritetään yhä käsittääkseni raivokkaasti hilata ylöspäin lähinnä tiettyjen maaseudun kansanedustajien toimesta.

Kompromissina esitetty 240 metriä verkkoja on kuitenkin niin valtava verkkojata, että jos sillä ei saa oman kodin tarpeisiin ruokakalaa, niin selitys on selvä: kyseisen vesistön kalakannat ovat surkeassa tilassa.

Tiedän, että verkkopyynnin rajoituksista puhuttaessa ollaan tulenaran aiheen parissa. Pyrin selventämään asian taustoja mahdollisimman ymmärrettävästi.

Rajoittamatonta verkkokalastusta perustellaan usein argumentilla ”se on perinnekalastusmuoto, jota on aina saanut harjoittaa, ja kukaan ei kehäkolmosen sisältä tule meille kertomaan, miten saamme kalamme kalastaa”. Tai tällä: ”Kalat eivät kalastamalla lopu”.

Nykyisenkaltainen, tappavan tehokkailla nylon-verkoilla tapahtuva kalastus ei kuitenkaan ole mitään perinnekalastusta, vaan vasta 60-luvulla keksitty pyyntimuoto. Mutta se ei ole merkittävää tässä keskustelussa, vaan se, mitä kalakannoille tapahtuu, kun niitä pyydetään liian tehokkaasti.

Vapaa-ajankalastajista vain 27% käyttää verkkoja, mutta niillä pyydetään suurin osa saaliista. Jos kalastukseen halutaan toimivia rajoituksia edistämään kalakantojen tilaa tulee tehokkainta pyyntimuotoa rajoittaa.

 

Lapin Kansan julkaisemalla Onko verkkopyynti Suomen kalavesien syöpä? -Youtube-videolla Rktl:n erikoistutkija Teuvo Niva toteaa: "Meidän uhanalaiset lajit, kuten järvitaimen, järvilohi, nieriä, ja jopa saimaannorppa; näiden kaikkien ongelmat kiertyy saman asian ympärille, jonka nimi on verkko. Ongelma on se, että verkkoilla pyydetään syönnöksellä olevat kalat keskenkasvuisena pois, jolloin kutukaloja ei jää ollenkaan." (https://www.youtube.com/watch?v=Lago7vl4JGU)

Saman lehden kalastuslain kokonaisuudistusta käsittelevässä artikkelissa Niva jatkaa:
"Kun tekeillä on kalastuslain kokonaisuudistus, päättäjillä pitäisi olla kokonaisnäkemys. Valitettavasti sitä ei ole. Pitkän tähtäimen tavoitteen sijaan lakiluonnoksessa keskitytään parsimaan pieniä epäkohtia äänestäjiä suututtamatta. Lääkkeet uhanalaisten kantojen kohentamiseksi ovat niin kovia, ettei päättäjillä ole kanttia ottaa niitä käyttöön.

Verkko on valikoiva ja tappava pyydys, se poimii arvokkaimman kalan ja jättää kaiken muun. Verkkopyynti on sama kuin metsästä hakattaisiin aina vain paras tukkipuu hoitamatta ikinä taimikoita tai vesakoita. Eikä tämä ole kielikuva, vaan tosiasia."

 

Suorapuheisen Nivan lausuntoihin on helppo yhtyä. Ymmärrätte pian paremmin, miksi.

 

 

Verkkokalastus ja uhanalainen taimen:

Suomen taimenkannoista järvitaimen on luokiteltu Lapin eteläpuolella erittäin uhanalaiseksi. Meritaimenen luokitus on äärimmäisen uhanalainen, siis yhden pykälän päässä sukupuutosta. Vaeltavat taimenkannat ovat sodan jälkeen tuhottu vesivoimarakentamisella, mutta viime vuosikymmenien aikana taimenten uhanalaisuudesta on huolehdittu etenkin verkkopyynnillä. Merkittävä osa verkkoihin jäävistä taimenista pyydetään vapaa-ajankalastajien toimesta.

Kymijoen vesistöalueella toteutetun laajamittaisen tutkimuksen mukaan taimenen elinkierto ei toimi nykyisellä kalastuskulttuurilla: valtaosa Kymijoen vesistön villeistä järvitaimenista kalastetaan ennen ensimmäistä kutukertaa.

Ylen tutkimusta käsittelevä uutinen kertoo karua kieltään: tutkimuksen aikana merkityistä 6000 taimenesta ainoastaan yhdestä taimenesta saatiin havainto järvivaelluksen jälkeen.

http://yle.fi/uutiset/nuori_taimen_ei_ehdi_edes_kutea_ennen_paatymistaan_pataan/7489629

 

Etelä-Savon ELY-keskuksen toteuttamassa kestävän kalastuksen toimintasuunnitelmassa kerrotaan, että Pohjois-Karjalassa vuosina 2008-2011 tehtyjen tutkimusten mukaan jopa 95% istutetuista taimenista kalastetaan alamittaisena ensimmäisen kahden vuoden aikana. Suunnitelmassa todetaan näin: ”Kun otetaan huomioon vaelluskalojen kasvupotentiaali ja luonnonkantojen elvyttäminen, ei kyseisillä kalastuskuolevuuksilla voida harjoittaa tuottavaa istutustoimintaa, kestävää kalastusta tai luontaisten kantojen elvyttämistä."

Lienee selvää, että taimenkantamme eivät koskaan tule elpymään, jos verkkokalastusta jatketaan nykyisellä tavalla. Taimenkantojemme epäonneksi moni kalapolitiikkaan vaikuttava taho on tiiviisti kytköksissä kalankasvatus- ja istutusteollisuuteen. Uhanalaiset kalakannat ovat helvetin hyvää bisnestä, sillä kalojen loppuessa rantaan taimenlastissa karauttavalle tankkiautolle on aina tilausta.

 

 

Sukupuuton partaalla oleva järvilohi:

Kuten aiemmin mainitsin, Saimaan järvilohi on uhanalaisempi eläinlaji kuin saimaannorppa. Järvilohen suojelua ei kuitenkaan kukaan - varsinkaan maaseudun kansanedustajat - tunnu ottavan tosissaan.

Lainaus Järvilohi.fi-sivustolta kertoo järviloheen kohdistuvasta pyyntipaineesta: "Carlin-merkintöjen perusteella vain 0,04% syönnökselle lähteneistä järvilohen vaelluspoikasistukkaista selviää sukukypsään ikään."

2500 vaelluspoikasta tuottaa Saimaalla siis yhden ainoan kudulle nousevan kalan. Suhde on kymmeniä kertoja huonompi kuin keskivertolohijoella. Vertailun vuoksi: Ruotsin Vänerniin laskevan Klarälvenin smolteista 3,5-10% selviää järvisyönnökseltä hengissä, eli Vänernillä lohi pysyy hengissä monta sataa kertaa kertaa todennäköisemmin kuin Saimaalla. Moni arvannee, että Vänernillä verkkokalastusrajoitukset ovat monin verroin tiukemmat, kuin Saimaalla.

"Nyt eletään aikoja, jolloin ratkaistaan järvilohen lopullinen kohtalo. Haluammeko säilyttää lajin vai lyömmekö hanskat naulaan ja annamme sen painua unholaan? Vetoan kaikkiin osapuoliin, että yrittäisimme vielä todenteolla", kommentoi järvilohen tilannetta projektipäällikkö Mirko Laakkonen Saimaan lohikalat -hankkeesta.

https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/aarimmaisen-uhanalaisen-jarvilohen-tilanne-on-katastrofaalinen-pohjois-karjalan-ely-keskus-#.VDQkdGIayK1

 

 

Ylämittojen merkityksestä ja kalastusmatkailun hukatusta potentiaalista:

Maa- ja metsätalousministeriön esityksessä uudeksi kalastusasetukseksi yhtenä kalakantojen suojelutoimenpiteenä oli mainittu kalojen ylämitat. Mutta auta armias, tämähän ei vastapuolelle käynyt, ja ylämitat katosivat seuraavasta asetusluonnoksesta jäljettömiin.

 

Metsähallituksen viime vuonna tekemässä tutkimuksessa selvisi, että suomalaiset kalastajat kaipaavat suurkalakohteita. ”Tuhansien järvien maasta ei löydy kalastajien kaipaamia unelmakohteita, paljastaa laaja kalastajakysely. Kalastajat haluaisivat pyytää esimerkiksi enemmän suurkuhaa, -haukea tai -ahventa.”, kirjoittaa Metsähallitus tiedotteessaan. ”Suomi on tunnetusti tuhansien järvien maa. On yllättävää huomata, että innokkaimmat kalastajat lähtevät jopa ulkomaille pyytämään kalalajeja, joita meiltäkin löytyy”, kalastuksen vs. ylitarkastaja Kari Sarajärvi Metsähallituksesta sanoo. (http://www.eraluvat.fi/ajankohtaista/ajankohtaista/uutiset/kalastajat-ka...)

 

Asia, joka hämmästyttää itseäni kenties eniten, on maaseutupuolueiden täydellinen haluttomuus ajaa kalakysymyksessä maaseudun todellista etua. Miksi kukaan maaseudun asiaa ajava haluaisi jarruttaa matkailun kehittymistä ja syrjäseutujen elävöittämistä? Onko kyse taas kerran siitä, että äänekkään äänestäjän ”meidän kalojahan ei kukaan perkeleen turisti saa tulla viemään” -tyyppinen yhteydenotto saa pasmat sekaisin, eikä oikeita päätöksiä uskalleta tehdä?

Metsähallituksen tiedote jatkaa: ”Nykyisin kalastus on edullista, mutta suurten saaliskalojen todennäköisyys on pieni. Suuria kaloja havittelevat saattavat matkustaa ulkomaille unelmasaaliinsa perässä. Kalastajat olisivat valmiita maksamaan enemmän luvista, jos Suomen sisävesiltä löytyisi paikkoja, joissa olisi paremmat mahdollisuudet suuriin kaloihin. Kohteet olisivat kalastusmatkailun kannalta vetovoimaisia vesiä.”. Niinpä niin.

Toimillaan keskusta ryöstää kehittämismahdollisuudet nimenomaan maaseudulta, kun kotimaassa ei ole houkuttelevia suurkalakohteita, eikä niitä nykymenolla saadakaan. Suomalaiset matkustavat sankoin joukoin ulkomaille kalastamaan lohikalojen lisäksi jopa haukea, kuhaa ja ahventa, kun kaiken järjen mukaan Suomen pitäisi olla kalastusmatkailun kärkikohteita maailmassa. On täysin absurdia, että hauen perässä matkustetaan Ruotsiin, Saksaan ja jopa Tanskaan, eikä toisin päin. Tanskasta kuultiin muuten tänään uutinen maan uudesta haukiennätyksestä, vapavälinein saadusta 21,1kg jättikalasta.

 

Maa- ja metsätalousministeriö on tähän asti ollut haluton tekemään laajamittaista tutkimusta virkistyskalastuksen kansantaloudellisista vaikutuksista. Viime vuonna Helsingissä järjestetyssä kalastusseminaarissa sain kateellisena kuunnella muiden länsimaiden kala-asiantuntijoiden esitelmiä siitä, kuinka monta sataa miljoonaa euroa kalastusmatkailun arvo missäkin oli. Näitä lukuja käytetään päätöksenteon pohjana kala-asioissa.

Kun tuli Suomen puhujien vuoro, ei vastaavia lukuja voitu esitellä, sillä vastaavia tutkimuksia ei meillä tehdä. Ruotsissa virkistyskalastuksen kansantaloudellinen arvo on kuusi miljardia kruunua. Se on luku, jota ei voi väheksyä.

Uskon, että MMM ei ole halunnut teettää laajempaa tutkimusta aiheesta, sillä luvut eivät valehtele: jos kalastusmatkailun merkittävä kansantaloudellinen arvo todistetaan, on kalastuspolitiikan pakko muuttua. Ja perinteisesti keskustavetoisessa ja konservatiivisessa ministeriössähän tämä ei käy päinsä.

Heitänkin haasteen Petteri Orpolle: yrittäjäpuolueen ministerinä voisit laittaa alulle tutkimuksen, jossa selvitetään virkistyskalastuksen todellinen arvo taloudellemme. Näin toimitaan kaikkialla muualla, joten miksei meilläkin. Ehdit varmasti laittaa tutkimuksen alulle ennen ministerikautesi päättymistä.

 

Hauki ja miksi sitä ei haluta suojella:

Viittasin edellisessä kappaleessani hauenkalastuksen mahdollisuuksiin. Kalastuslain uudistuksen yhteydessä on keskusteltu myös hauen suojelusta, joka mahdollistaisi haukimatkailun kehittämisen ympäri Suomen. Keskustan riveistä tätäkin on vastustettu. Etenkin Lapissa hauenkalastuksen rajoitukset ovat kuulemma täysin naurettava ajatus. 

Ruotsin Lapissa olen törmännyt moneen kalastusmatkailuyritykseen ja -kohteeseen, jotka ovat keskittyneet tarjoamaan haukielämyksiä keski-eurooppalaisille kalastusmatkailijoille. Tästä saadaan Suomessa toistaiseksi vain haaveilla, koska hauenkalastuksen rajoittaminen on eräänkin keskustan kansanedustajan mukaan lakiesityksen "pahin ja älyttömin" osa.

Tämä Karjalainen-lehden keskustelupalstalla julkaistu Heikki Saukkosen kommentti kertoo Suomen haukikulttuurista paljon: "Minä tein aikoinaan päätöksen, että yli kymmenkiloiset hauet ripustan mäännyn oksaan ja alle kymmenkiloiset pilkon kirveellä pienemmiksi ja säilön kompostiin turpeeseen, jolloin saan hyvää puutarhamultaa ja nopeasti. Yhtään haukea en käytä ravinnoksi."

Niinpä niin.

 

Vapaa-ajankalastajien oikeudesta myydä saalistaan:

Muutamien puolueiden riveistä on vastustettu vapaa-ajankalastajien saaliinmyyntioikeuden rajoittamista. Kannanotoista on käynyt selväksi, että vapaa-ajankalastajan tulisi saada pyytää ja myydä saalistaan, mielellään rajoittamattomia määriä. Näkyvimmin tätä mieltä on ollut keskusta.

Tämä on muistini mukaan ensimmäinen kerta, kun keskusta pyllistää ammattikalastajille. Suomen Ammattikalastajalitto on esittänyt yksiselitteisen kannanoton, jossa vaaditaan kalan myynnin sallimista ainoastaan ammattilaisille. Samaa vaatii muuten myös vapaa-ajankalastajien oma liitto.

 

Tyydyn toteamaan, että tässä keskustan ja muutaman muun tahon vaatimuksessa on kaksi perustavanlaatuista ongelmaa. Ammattikalastaja joutuu ilmoittamaan saaliinsa, ja maksamaan siitä verot. Ammattikalastaja joutuu myös huolehtimaan elintarviketurvallisuudesta, eli kylmäketjun pitävyydestä - siis siitä, että kuluttaja voi kalatiskillä tai ravintolassa olla varma, että herkästi pilaantuva kala ei ole seissyt paria tuntia auringossa auton peräkontissa matkalla soutuveneeltä kaupan lastauslaiturille, vaan että se on varmasti tuoretta. Vapaa-ajankalastajien kohdalla näiden yllämainittujen seikkojen valvominen on käytännössä täysin mahdotonta. Tätä keskusta ei luonnollisesti tuo kannanotoissaan esiin.

Ammattikalastajaksi voi ilmoittautua kuka vaan, ja kaiken lisäksi todella helposti. Nähdäkseni myyntirajoitusta vastustavat tahot kampanjoivat siis vain ja ainoastaan heikomman elintarviketurvallisuuden sekä harmaan talouden puolesta.

Kotitarvekalastaja pyytää saalista nimensä mukaisesti oman kotinsa tarpeisiin. Ei myyntiin. Jos saaliinsa haluaa myydä, niin ammattikalastajaksi ryhtyminen on muutaman minuutin työn takana.

 

 

LOPPUYHTEENVETO

Oheiset kuvat toimivat mielestäni riittävänä yhteenvetona, mutta totean, että jos kalastuslakia ja -asetusta ei saada tämän kauden aikana vietyä läpi, lienee selvää, että seuraavalla kaudella lain valmistelu aloitetaan hyvin erilaisista lähtökohdista. Tämä olisi katastrofi kalakannoillemme ja kalastuskulttuurillemme.

Toivon, että ministeri Petteri Orpo ei ole joutunut uhraamaan valmistelemaansa kalastusasetusta lakiuudistuksen läpiviennin yhteydessä. Pahoin kuitenkin pelkään, että kepu ja muut kestämättömän ryöstökalastuksen kannattajat ovat saaneet vesitettyä asetuksen lopullisesti. Mutta onko meillä siihen nykyisessä taloustilanteessa varaa? En oleta, että keskustaa kiinnostaisi vesiluontomme kestävä käyttö ja sen kehittäminen, mutta kysyä sopii: eivätkö kalastusmatkailijoiden eurot kelpaa kepulle? 

Suomen talous kaipaa kipeästi kasvua. Kalastus ja kalavarojen kestävä käyttö on yksi aivan realistinen ja kustannustehokas kasvun veturi. Ei toki suurimmasta päästä, mutta mahdollisuudet ovat silti niin merkittävät, ettei kalastusta ja sen potentiaalia voi sivuuttaa merkityksettömänä lusikkana sopassa.

 

Jasper Pääkkönen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (42 kommenttia)

Joona Jyrkiäine

Itsekkin ruotsissa kulkeneena mielenkiinnosta haluaisin tietää, missä ja mitkä firmat tarjoavat hauenpyyntiä lapissa? En ole nimittäin törmännyt moiseen, aseenteet ovat olleet samanlaiset kuin pääsääntöisesti suomen puolella.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Kun olet Kuhmolaista perua Jasper, niin kerronpa tarinan Lentualta. Merilohen nousu loppui 1900-luvun alussa ko. järveen Ämmäkosken voimalaitoksen myötä. Se ei tuonut vielä katastrofia, järvilohikanta oli olemassa (vanhalta muistilta ukot puhuvat vieläkin lohesta, kun kysymys on taimenesta) ja pääpyyntikohde oli muikku ja siika.
Metsänhoito ojituksineen ja apulantoineen toi muutoksen kalakantoihin 1970-luvun lopulla. Sitä ennen totuin saamaan joskus suomulohenkin verkkoon poikasena. Sen jälkeen vesi muuttui niin paljon reheväksi, että verkkojenkin pito alkoi olla tuskaa limoittumisen vuoksi. Kirkas vesi tummui.
1980-luvun lopulla Repo-Veikko alkoi troolata urakalla ja ravinnekuorma helpottui. Vesi kirkastui ja muikku palasi (oltuaan häviössä). Muutkin saivat muikkuja. Siikaa sai syvänteistä ja matalasta kylmän veden aikaan kivasti aina 2000-luvun alkuvuosille (taimentakin sai). Troolaus loppui, ja viimeiset yli kymmenen vuotta muikkukanta on ollut ylitiheä ja ei kauppakelpoista (uivat 11mm verkon silmän läpi). Vesikin on taas tummunut ravinnekuormasta.
Nykyisin ahvenet ja uutena lajina kuhat ovat lihavia (ruokaa piisaa, mutta taimenta en ole tavannut). Ennen järvessä harvinaisempi haukikin on vallannut alaa ja kasvanut kokoa (yli kolmekiloiset joutaa koiranruuaksi)
Järven ongelma on tällä hetkellä alikalastus. Jokunen puoliammattilainen harventaa pienempien selkien muikkukantaa ja saa sen myyntikokoiseksi, mutta selkäveden muikku ei ole kasvanut.
Niin, puoliammattilaisia ovat kalastajat. Muuten kuolisivat nälkään ;)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

PS: Pari vuotta sitten laskin muikun kutuvesille harvat verkot, josko eksyisi joku petokala verkkoon (marraskuun alkua). Sain yhden kuhan ja yhden hauen ja lisäksi kaksikymmentä matikkaa. Jokainen oli ollut raadonsyönnissä. Laihat muikut olivat heittäneet veivin ja pudonneet pohjaan kutuseikkailun (lyhyeksi jääneen) päätteeksi. Se matikannylky oli haisevaa hommaa niiden raadonsyöntiorgioiden vuoksi, mutta tämäkin kertoo siitä, että ravinnekuorma jää järveen, jos ei pyydetä riittävästi, ja se ravinnejuttu on se tärkein arvokaloille voimalaitosten ja kutupurojen ruoppauksen ohella. (Entisöintiähän on tehty jo, muta näemme, kuinka onnistuneesti).

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Nuotta on paras pyyntiväline, silloin kun pelastetaan koukunliottajille arvosaalista. Jokainen meistä tietää, että ylimääräiset porkkamiehet nuotan perässä ovat vain harmina ja nämä porkkamiehet olen minä ainakin viskannut hyvävoimaisina takaisin. Samoin, jos jokin alamittainen kuha tai taimen on eksynyt verkkoon, niin ilman muuta kasvamaan olen laittanut ja verkot olen kokenut niin usein, että hengen lähtö on hyvin harvinaista.
Vinkkinä siianpyytäjille: Astetta kylmempään veteen kuin missä kuha liikkuu.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Metsästysseurat ovat jo ties koska ymmärtäneet ettei saaliseläimiä kannata ampua sukupuuttoon, jos halajaa niitä ammuskella tulevaisuudessakin. Lainsäädöntökin on saatu kuntoon jo viime vuosituhannella. Eikä kukaan valita, mitä nyt ainakaan kasvinsyöjien ollessa kyseessä. Jokseenkin ketuttaa ettei asia koske vesistöjä - pelkästään kalakantojen suojeluhan ei ole retuperällä.

Olisi aika kieltää verkot kokonaan kaikilta muilta paitsi ammatikseen kalastavilta; tähän johtopäätökseen ei ole pitkä matka Pääkkösen siiteraamien ammattilaisten jutuista. Varmasti olisi luville ottajia. Se takaisi myös aika monta työpaikkaa, kunhan se kunnolla funtsittaisiin, ettei mene alikalastamiseksi. Jäisi sitä vielä sitten laiskimmille käyttöön katiskat ja ne kirotut sadalla vavalla varustetut moottoriveneet, joiden hintaa ei pysty yksikään kalastaja vetämään kannelle kalassa vaikka olisi joka päivä järvellä. Kyllä näitä suojelua vastustavia ihmisiä toivottavasti hävettää vuosikymmenten päästä, kun kalat joko loppuvat, tai mielummin kun ihmiset taas pääsevät näkemään mitä ne kalakannat kirkastuneissa vesistöissä voivatkaan olla.

Nämä mielipiteet tulevat sitten kaukaa kehien ulkopuolelta, toivottelee lukemattomien luvattomien verkkojen silpooja varsinaisesta Suomesta. Ai niin, kiitos Jasper!

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Kateus vie kalat vedestä... jäljelle jää ikäloppuja luupäitä, jota joku asiasta ymmärtämätön pitää saaliinaan.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Ei ole blogistin, eikä kenenkään muunkaan vastuullisen kalastuksen asiamiehen vika, jos Kemiön Koossa ei myydä kemiöläistä kuhaa. Syyllinen on paljon todennäköisemmin vastuuton kemiöläinen kalastuspolitiikka.

Blogisti ei ole myöskään norjalaisten asialla. Hän on asialla, jolla jokaisen järkevästi ajattelevan suomalaisen pitäisi olla: kalatalous tulee ymmärtää kalaveden optimaalisen hyödyntämisen politiikkana. Se tarkoittaa sopivasti maustettua ammatti- ja virkistyskalastuksen soppaa. Edelleen asioita halutaan valitettavasti hoidella sodanjälkeisin asentein, vaikka samassa ajassa useimmissa sivistysvaltioissa, länsimaiset naapurimme mukaanlukien, on huomioitu muuttunut maailma ja käynnistetty lukuisia toimenpiteitä.

Ei meillä. Siksi Jasper, ja hyvä että edes joku. Samat ihmiset jokaista kestävän kehityksen askelta vastaan, samat niiden puolesta.

Riitta Ruuskanen

Kuvasit Jasper hyvin kalastuslain valmistelun alennustilaa.Lakia on uudistettu kuusi pitkää vuotta, ja loppumetreillä vesitetään uudistukset.Ammattikalastus on jo vuosia sitten siirtynyt Viroon ja kalankasvattamot Ruotsin rannikolle.Saaliit viedään lähimpiin satamiin muualle.Maa-ja metsätalousministeriö katsoo vierestä vääjäämätöntä kehitystä, keinot hukassa.Ammattikalastusta ei pelasta pykälä 13. Verkoista: Vapaa-ajan kalastus muuttuu koko ajan vähemmän verkkoriippuvaiseksi, lain pitäisi tulla nykyaikaan ihmisten mukana.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Kalastuslain uudistustarve on keksitty juttu. Fakta on, että kalastus vähenee suurimmassa oisassa Suomen järviä ja nuo järvet hoituvat parhaiten paikallisella päätöksenteolla eikä lakikirjalla. Eduskunta voisi keskittyä oleelliseen. Tehköön mieluummin lait, joilla sinilevälautat katoavat Suomenlahdelta ja Itämeri puhdistuu.

Käyttäjän LauriSelenius kuva
Lauri Selenius

Paikallisen säätelyn puollustaminen on vitsi, surullinen sellainen.
Suomen kalavesien katastrofaalinen tila on erinomainen osoitus siitä ettei se vaan meillä toimi. Mahdollisuudet ovat olleet paikallisilla viimeiset vuosikymmenet.

Syyttävän sormen osoittaminen toisaalle perusteluna oman kestämättömän toiminnan puollustamiselle on vain äärimmäisen typerää argumentointia mutta ah niin tavallista.

Samaa mieltä ollaan siitä ettei kalastuslain uudistamiselle tavallaan olisi tarvetta, vanhassa laissa ei oikeastaan ole mitään vikaa JOS sitä noudatettaisiin. Koska vanhan lain 1§ noudattaminen on vitsi tarvitaan ilmeisesti muutos lakiin.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #53

Uskaltaisin väittää, että Suomen kalavedet olivat huomattavasti heikommassa tilassa 1980-luvulla, josta tilanne on alkanut silminnähden parantua 2000-luvulle tultua.

Tämä positiivinen kehitys on tapahtunut paikallisen säätelyn puitteissa yhdessä ympäristöön kohdistuneiden toimien puitteissa. Tehtaiden putkista ja savupiipuista, maataloudesta, metsäojituksista eikä myöskään kaupunkien viemäröinneistä lasketa jätevesiä vesistöihin aiempaan malliin.

Väite siitä, että kalavesien tila on "rikki" tai katasrtofaalinen on täysi absurdi vesien todellista tilaa ja kehitystä silmälläpitäen viime vuosikymmenien aikana.

Itämeri on sitten kuitenkin täysin eri asia, eikä verrattavissa sisävesiin.

Antti Kilpeläinen

Terve, Jasper. Kirjoittelen parhaillaan pötkölläni sohvaltani entisen uusimaalaisen lohijoen rannalta. Olen harrastanut perhokalastusta koko lapsuuteni ja rakentanut kotini Pornaisten Laukkoskelle muutama vuosi takaperin. Talon vieressä virtaava Mustijoki on kuulemma yksi "Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle"-projektin kohteista. Jokeen on rakennettu useita voimalaitoksia, joilla ei ole ollut todellista taloudellista hyötyä enää pitkään aikaan. Voimalaitoksen omistavat yhtiöt on määrätty rakentamaan kalaportaat jopa Korkeimmassa oikeudessa - mutta niin vain ovat rakentamatta edelleen. Merilohi on kuulemma noussut vielä sotien jälkeenkin korkean veden aikaan patojen ohi yläjuoksulle ja nousisi veden puhtauden puolesta edelleenkin, JOS...!!! EIKÄ OLE MUUTEN VALTAKUNTAMME AINOA JOKI LAATUAAN..

Rupesinpa kirjoittelemaan siksi, että olisin osaltani kiinnostunut - ja kenties jopa mahdollinen vaikuttaja jo alkavassa kampanjassani eduskuntavaaliehdokkaana 2015. Kotisivuiltani (www.anttikilpelainen.fi) löytyy yhteystietoja jne.

Hienoa, että ajat näin tärkeää - ja urbaanille tallaajalle huomaamatonta asiaa. AK

Käyttäjän LauriSelenius kuva
Lauri Selenius

Kiitos Jasper, jälleen kerran.
Kalastuspolitiikka on rikki ja sen korjaamiseen ei tunnu riittävän hallituksen vaihto. Vika lienee siis syvemmällä kuin ministerissä - hyväkään ministeri ei pysty korjaamaan rikkinäistä virkamieskuntaa joiden vastuu käytännöistä on ilmeisen suuri. Eturyhmäpolitiikka jyrää ja marginaalinen vähemmistö pitää maan kalastuspolitiikan naruja käsissään.

Muutos tarvitaan nyt, muutos on jo täällä. Ilman Jasperia meillä ei olisi muutosta, tai jos olisi se tapahtuisi merkittävästi hitaammin.

Kaikki hyötyisivät meillä kestävästä politiikasta, vain olematon istaribisnestä tekevä ja Kalatalouden keskusliiton suojissa puuhasteleva marginaali hyötyy nykyisestä tilanteesta. Kenties muutos tapahtuu, kenties kevään vaaleissa tämäkin asia vihdoin kiinnostaa.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Ainakin sisävesillä verkkokalastajat ovat ikänsä myötä vähenemässä, eivätkä nuoremmat polvet enää viitsi verkoille lähteä. Plogistin kuvaamia 240 metrin verkkojatoja en ole nähnyt koskaan kotitarvekalastajien ja harrastajien käyttävän.

Useimmilla Suomen järvillä ei kalasta enää juuri kukaan, joten mikäli verkkokalastus vie kalat järvestä, niin näillä järvillä ottipaikkoja ja isoja kaloja pitäisi olla kirjoittajan omin perustein tarjolla hyvinkin helposti.

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Omalla vesialueella on maksimi 4 x verkko per ruokakunta. Suurin osa ostaa maksimin. Lupien määrä on vähentynyt paljon, mutta niin kuin kaikessa kalastuksessa aina se aktiivisin 20% saa sen 80% saaliista.
Ja meillä ainakaan se vähennys ei ole juurikaan kohdistunut noihin aktiivisiin, vaan ns. mökki-verkoittelijat ovat kadonneet.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Hei Jasper, olen todella iloinen, että kalat ovat saaneet julkisuuden henkilöstä itselleen puolustusasianajajan :-)

Tietääkseni olet lukenut Jacques Cousteaun kirjan "Ihminen, orkidea ja mustekala", ja olet tietoinen siitä, miten maailman meriä ryöstökalastetaan. Suomen ongelmana on vielä se, että Itämeri on matala, vieraslajeja tuppaa ja dioksidipitoisuudet ovat korkeita. Ja EU tekee ammattikalastajien elämästä vaikeaa. Aivan käsittämätöntä, että kalat pitäisi huuhdella _makeassa_ vedessä; nehän muuttuvat harmaaksi heti kohta.

Yksi asia, johon vielä toivoisin sinun kiinnittävän huomiota (ja josta paasaavaan hiukan lisää) on Suomen kalastuskiintiöiden myyminen/vuokraaminen virolaisille. Pois luovutettuja kiintiöitä on vaikea saada takaisin, ja luulen, että sikäläiset kalastajat eivät tunne meren elämää kohtaan senkään vertaa armoa kuin meikäläiset. Kyseessähän on elinkeino eli leipä eli raha. Virossa ei ole sitä yhtään liikaa, halu ansaita on kova.

Mitä virkistyskalastukseen tulee, luulen, että asia on juuri noin kuin arveletkin sen olevan: ei sitä oikeasti haluta tänne meikäläisiin oloihin. Kalastaminen on suomalaisille tää "gone fishing" -juttu eli antakaa mun olla rauhassa keskellä ei mitään ja mielellään yksin. Tämän voin ymmärtää.

Niin, ja sitten vielä sananen merimetsoista. Ne kyllä ovat aika riesa, sekä kalastajille että kaloille. PItäisikö tälle asialle tehdä jotain?

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Niiden riesa on maisemallinen ja käry on kova. Kalastajille ja arvokaloille niiden merkitys on aika pieni.
Anteeksi arvokala sanasta, mutta käytin sitä vain laajemman ymmärryksen takaamiskeksi.

Anadromiset lohikalat nousee itse sinne makeaan veteen. Ei siitä haittaa ole.

Vieraslajeja kyllä pinnan alla riittää. Niistä vaan ei ilman Rotenonia eroon pääse.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Meillä oli kerran Hangon ympäristöyhdistyksen järjestämä ilta, jossa oli kalastajiakin paikalla. Eivät kalastajat kovin innoissaan näistä merimetsoista kyllä olleet. Lähtevät saalistamaan aikaisin aamulla ja syövät kaloja suoraan verkoista.

Muutoin toki fiksu lintu. Ajaa kalaparveakin kahta puolta ja hajottaa sen - siitä sitten hyvä saalistaa.

Käyttäjän JPiri kuva
Juhani Piri

Suurin osa merimetsojen ravinnosta koostuu ns vähäarvoisemmista kaloista. Eli toimivat hyvinä hoitokalastajina siinä missä petokalatkin vesissä. Merimetsokannat saattavat saada meidän merikotkakannanankin kasvamaan.

Ravintoketjuun kuuluu eri eläinlajeja. Luonnon välille pitää saada tasapaino. Liian paljon, liian pieniä ei ole kestävää kalastusta. Ihminen on se suurin murheenkryyni tällä pallolla. Se saa enemmän tuhoa aikaiseksi kun muut lajit koskaan yhteensä.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Mites nää merimetsojen ulosteet? Aika "arsenikkipitoista" tavaraa ja valuu niiltä paljaaksi kalutuilta luodoilta suoraan mereen.

Merimetsohan on pamahtanut tänne meille sekä Ruotsiin ja Viroon, koska etelämpänä olevat rannikot ovat jo aivan täynnä tätä lajia. Etenemisvauhti Suomen rannikolla on ollut kova, jo vuosia sitten olivat heti tulonsa jälkeen jo merenkurkussa asti.

Kai merikotkia voi jollain muullakin tavalla hoivailla kuin merimetsoilla?

Ihmisen osalta olet oikeassa: murheenkryynejä ollaan :-) Luonto tosin lyö takaisin eikä ole sanottu, että ihminen siitä rytäkästä selviää. Luonto kyllä selviää, tavalla tai toisella. Näin sanoi biologianopettajani joitakin kymmeniä vuosia sitten ja olen edelleen taipuvainen uskomaan, että hänen näkemyksensä on oikea.

Käyttäjän JPiri kuva
Juhani Piri Vastaus kommenttiin #31

Luonto hoitaa merimetsokannan tavallaan aikanaan. Saataisiin nopeasti suuri merikotkakanta, niin tilanne menisi nopeasti balanssiin.

Kyllä tuossa ylempänä J-M Hakala hyvin tuumasi ulosteesta ja hajusta, mutta kalakannoille tai kalastajille siitä ei oikein ole haittaa.

Jos haittaa on, niin tarkoitatko ammatti vai vapaa-ajankalastajia? Ainahan pyyntivälinettä ja tapoja voi koittaa vaihtaa, ruikuttamalla ei taida saada kun harmaita hiuksia.

Laitetaas Hannu Lehtoselta tekstiä:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1403406734993

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas Vastaus kommenttiin #33

Kuten sanottu, uloste huuhtoutuu viimeistään sateen mukana mereen ja osaltaan rehevöittää vesistöjä. Jos ajatellaan, että 90 % merten elämästä syntyy rannikolla ja myös rehevöitymiseen liittyvät ongelmat näkyvät ensimmäisenä rannikolla, niin kyllä se merimetsokin osaltaan kuormitusta lisää. Toki kuormittajia on roppakaupalla muitakin ja huomattavasti isompia.

Eipä ne kalastajat, jotka tunnen, ruikuta juuri mistään, koskaan. Kunhan toteavat tilanteen. Pyyntivälinettä voi toki vaihtaa, mutta onhan niin, että verkot lasketaan niihin paikkoihin, joista tulee kalaa.

Luen ton Lehtosen tekstin aamulla. Nyt tulee nukku. Öitä!

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas Vastaus kommenttiin #33

Okkei Juhani, olen nyt lukenut läpi tuon Hannu Lehtosen tekstin. En ala professorin kanssa kinaamaan, mutta esitän tähän jatkoksi muutamia näkökohtia.

1) Varmaan sille oli joku pätevä syy, että 1700-luvulla vainottiin merimetsoja?

2) Kalakantojen kunto oli varmaan ihan toinen vielä 1700-luvulla ja parisataa vuotta siitä eteenkinpäin. Vedet olivat puhtaampia eikä ihmisillä ollut käytettävissään vastaavaa tekniikkaa kuin nykyisin. Ei samanlaisia veneitä kuin nykyisin, ei nylon-verkkoja, ei kaikuluotaimia.

3) Vesistöjä eikä kalakantoja rasittanut 1700-luvulta eteenpäin erilaiset ympäristömyrkyt.

Olen ollut kenttäkurssilla Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä tutkimusasemalla ja puolustanut aseman "vedenalaista laboratoriota" julkisesti Etelä-Uusimaassa, kun läjitys uhkasi aseman tarkastuspisteitä, joilla oli tehty mittauksia jo noin 40 vuotta. Ymmärrän, että Helsingin yliopistolla on käytettävissään kattavaa dataa pitkältä, yhtenäiseltä aikajaksolta.

Olen myös osallistunut tutkimuskeskus Aroniassa työskentelevän "lintuprofessori" Mikael Kilven merilintukurssille ja tutustunut merimetson comebackiin Suomessa. Mielestäni 20 vuotta, joka merimetson katsotaan nyt viettäneet Suomen rannikolla, on suhteellisen lyhyt tarkastelujakso, jotta voitaisiin vetää pitävät johtopäätökset linnun vaikutuksesta suomalaisiin kalakantoihin. Merimetso on kaikkien näiden vuosien aikana vahvistanut asemiaan eikä tilanne ole mitenkään "stabilisoitunut" vaan, kuten aina luonnon ollessa kyseessä, tasapainotilan hakeminen on jatkuvaa.

Lähipiiriin on kuulunut kalastaja, jonka suku on kalastanut samoja vesiä ainakin 1700-luvulta asti. Suvun kalastajat ovat voineet seurata omilta "tarkastuspisteiltään" eli tutuilta verkkopaikoilta meren asukkaiden vointia ja kuntoa. Osa suvun jäsenistä ei enää työskentele kalastajina, koska "ei ole kaloja".

Meri- ja järvivesiäkin rasittavat ihan uudella tavalla vieraslajit, joista osa kuuluu eläinkuntaan ja osa kasvikuntaan. Tulokaslajien vaikutusten seuraamisesta ei ole dataa kovin pitkältä ajalta ja tilanne elää jatkuvasti uusien tulokkaiden pyrkiessä perinteisiin ravintoverkkoihin.

On myös muistettava, että ilmansaasteista suuri osa päätyy vesistöön ja vaikuttaa osaltaan vesien asukkaiden elämään.

Ongelmat särkikalan osalta ovat tutkijoilla hyvin tiedossa. Esimerkiksi Tuusulanjärvi kelpaa tämän asian - jos kohta monen muunkin - tarkasteluun. Jokin särkikalan tavassa olla ja elää on aivan erityisen vahingollista vesien ekosysteemille. Lisäksi särki taitaa olla kova lisääntymään?

Toni Korttila

Kiitos Jasper, että jaksat tuoda näitä ongelmakohtia kaikkien tietoisuuteen. Omat kalastusmatkani ovat jo 20 vuoden ajan suuntautuneet ulkomaille, koska Suomessa kalakannat on niin surkeasti hoidettuja. Se on aika iso tukku rahaa, jonka olisin kyllä mielelläni jättänyt kotimaahankin. Kalastusmatkailu on maailmalla iso bisnes ja Suomellakin olisi siihen osansa annettavana. Toivottavasti asiat muuttuvat parempaan suuntaan edes minun elinaikanani. Muutosvastarinta on vaan niin kovaa, että epätodennököiseltä näyttää sekin.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Kalastuskulttuurin muutos on lähtenyt ihan mukavasti liikkeelle. Aktiivien mielestä tietysti aivan liian hitaasti, mutta kulttuurimuutos harvoin tapahtuu alle kahden sukupolven aikana.

Tärkeintä on vaikuttaa nuoreen kalastajasukupolveen, jotta he omaksuvat kestävän kalastuksen periaatteet. Eläkeikäiset ovat jo 95% menetettyä porukkaa. Ensi viikonloppu menee taas nuorten kalastusleirillä. Pitää tehdä sitä minkä näkee hyödylliseksi.

Erkki Koponen

Jasper, olet aivan oikeassa. Mihin muuten harrastaja - kotitarvekalastaja verkkoja tarvitsee? Vapavälineillähän pystyy helposti pitämään ruokakunnan kalaravinnossa ja valikoivasti, kuten tiedät. Alamittaiset, ylimittaiset ym. Kalat, joita ei juuri nyt jaksa ravinnoksi käyttää, voi vapauttaa. Verkkokalastuksen saisi minun puolestani kieltää muilta kuin ammattkalastajilta.

Käyttäjän PetriFriman kuva
Petri Friman

Uuden kalastuslakiesityksen yksi keskeinen ongelma on perustuslaillinen. ”6§ Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa asettaa eri asemaan kielen, alkuperän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” ja toinen on Ely-keskukset ja ympäristöjärjestöt kumppaneina päättämässä mitä ja missä kalastellaan.

Jouni Nordman

Eiköhän troolarit ole isojen järvien juttu, sillä ainakin omalla järvelläni suurin osa pyydyksistä on katiskoja, verkkojen pitäjät on yhden käden luettavissa. Eli kyllä suurin ongelma jalokalojen ahdinkon on kutualueiden pieneneminen, joka on hoidettu niiden vaellus reittien poikkaisuilla.

Tämä ympäristön turmeleminen ja ennailtaminen on nimen omaan keskustan kotiseudulleen tuttua, sillä mikä puolue on sekä kuivattanut kosteita, että ollut antamassa poliittista siunausta vesivoimalle. Eli Keskusta on omilla suhmuroinneillaan tiettyyn tilanteeseen luontomme saanut ja myös siitä riistämällä tuoton ottanut, kun virheet he ovat huomanneet niin mitä tekee keskustalainen, pistää Ely keskuksen ja EU maksumieheksi saamisen minkään asian korjaus ehdoksi.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Olet jäljillä. Vaelluskalojen reitit ja kutualueet pitäisi saada palautettua sellaiseen tilaan, että luontainen lisääntyminen onnistuu. Suomalainen kalastuspolitiikka vain on joka kohdasta rikki, eikä yksittäisillä tempuilla saada mitään aikaan.

Jos/kun saamme kunnostettua jonkin joen nousukaloja varten on jokisuu täynnä paikallisten verkkoja, joilla pyydetään kudulle nousevat kalat pois. Vesien ollessa pirstoutuneita, ei tuollaiseen ryöstökalastukseen toisen osakaskunnan alueella voida puuttua. Ahneus ja typeryys on syvällä suomalaisessa kalastuskulttuurissa. Miten muuten voisi ymmärtää sitä, että istukkaatkin yritetään pyytää verkoilla heti tankkiauton visiitin jälkeen.

Jouni Nordman

Tästä keskustalaisesta ympäristöpolitiikasta on hyvä esimerkki Kannonjärven ja Kivijärvenvälillä oleva pato, jota ei ole käytetty mihinkään ainakaan kolmenkymmeneen vuoteen. Toisaalta läheltä myös löytyy aikanaan viljely alueeksi otetusta kosteissa, jolla on yhtä pitkä käyttämätön jakso takanaan.

Eli Suomi on täynnä valtion maataloustukien takia ilman minkäänlaista ympäristövaikutuksen arviointia tehtyä tekoa. Toisaalta kun kuuntelee Kannonjärven eteläpäässä asukkeja, niin suurimman luonnon pelaajaksi ehdottomasti metsien ojitukset pistävät, sillä alue jolla on alle sata hehtaaria peltoa, mutta pari tuhatta hehtaaria ojitettu metsää, niin voi vain miettiä kumpi tekee järjen pohjaan puolen metrin humuskerroksen.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Sisävesikalastus on Suomessa pienimuotoista ja taantuvaa saalismäärän ollen v. 2006 yhteensä n. 4,7 miljoonaa kiloa, josta muikun osuus oli n. 3 miljoonaa kiloa. Muita kalalajeja kalastettiin sisävesiltä yhteensä täten n. 1,7 miljoonaa kiloa, joista määrästä ammattikalastajat kalastivat n. 15 % eli n. 250.000 kg vapaa-ajankalastajien osuuden ollen n. 1,5 miljoonaa kiloa.

Ottaen huomioon, että sisävesiemme koko on n. 3,4 miljoonaa hehtaaria, muuta sisävesikalaa kuin muikkua pyydettiin sisävesiltä täten n. 500 grammaa / ha, joka ei ole mainittava määrä kalastusrasitteena, olkoonkin niin, että pyynti keskittyy mielekkäille, helppokulkuisille ja totutuille kalastuspaikoille.

Uskoisin, että tämä nykytason 1,7 miljoonan kilon sisävesien kalansaalis ilman muikkua on nykyisin vain murto-osa niistä vuosittaisesta kalansaallista, joita pyydettiin 1900-luvun puoliväissä ja vielä sen jälkeenkin.

Luvuissa lähteenä Wikipedia muiden tietolähteiden puuttuessa.

Mitä minä kirjoitukseta ymmärsin, Pääkkönen mielisi Suomeen kalapaikkoja, joista voisi saada saaliikseen suurikokoisia saaliita ja mieluusti valelluskalaa juuri vapakalastajien siimojen päähänkieltämällä verkkokalastuksen, joka lienee uuden kalsastuslain osin ajateltuna ehkä jo hieman liian itsekästä touhua.

Enemmän kantaisin kuitenkin huolta kalavesiemme yleisestä kunnosta, ajatellen tasavertaisesti meitä kaikkia kalastuksen harrastajia pyydyksistä riippumatta.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Jasper tiettävästi on kiinnostunut erityisesti uhanlaisten vaelluskalojen tilasta, mutta muistaa puhua myös valkolihaisten petokalojen luontaisen lisääntymisen puolesta. On turha väittää, etteivät vastuullista kalastusta markkinoivat ole kiinnostuneita kalavesien kunnosta yleensä. Tämä kattaa veden laadun, suurten yksilöiden riittävän säästämisen lisääntymistä varten ja kutupaikkojen kunnostukset.

Kalavesien ollessa kunnossa ei tarvitse myöskään tuhlata rahaa työntämällä istukkaita vesistöihin. Siitä huolimatta kokonaissaaliit kasvavat.

Bonuksena suurten kalojen lisääntymisestä tulee mahdollisuus kalastusmatkailun lisääntymiseen ja tyydyttävämpään vapaa-ajankalastukseen.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Uhanalaisten vaelluskalojen määrän vähenemisen uskoisin liittyvän enemmänkin kalastuksesta riippumattomaan ihmisen aiheuttamaan kalan luontaisen elinympäistön muutoksiin esim. kutujokien osin. Sisävesien jalokalakannat romahtivat näistä syistä jo vuosikymmeniä takaperin riippumatta tuolloin kalastuken aiheuttamasta paineesta lisääntymisjokien ulkopuolella.

Monilla järvialueilla mm. Kuha oli jostakin syystä vuosikymmeniä varsin taanunut laji saaliskalana, mutta tänä päivänä kuhakannat ovat elpyneet ikään kuin itsestään riippumatta täysin kalastuksen määrästä näillä järvillä. Sama koskee myös muikkua, jonka runsaus vaihtelee hyvinkin suuresti samoilla vesillä ilman mitään sen näkyvämppä syytä kantojen kokoon ainakaan kalastuksen osin.

Hauesta ja Kukasta sen verran, että mikäli näitä lajeja löytyy järvestä pienikokoisina ja piensaaliskalaa on tarjolla riittävästi ( kuten yleensä suomalaisissa järvissä on ), niin aivan varmasti sieltä löytyy myös suurempia vonkaleita, joiden pyynti on jo haastavampaa tapahtuipa se sitten vapavälinein tai muila keinoin.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Hyvä asiallinen kommentti. Kalaa on riittävästi, ja ryöstökalastusta en näe missään.
Vapakalastuksessa ei saalis edes liene pääasia kuin noilla, jotka kalojen tappamisessa kilpailevat ökyveneillään tusinaa vaappua perässään hinaten ja bensankatkua levittäen. Tuskin heidänkään saaliinsa sen enempää myöskään verotuksen piiriin menee kuin vaikkapa naapurin kossupulloa vastaan lahjoittama katiskahauki.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Ryöstökalastus on suhteellinen käsite. Yksi ammattikalastaja onnistui tärvelemään muutamassa vuodessa laajan merialueen kalakannat sellaiseen kuntoon, ettei kalastus alueella ole toistaiseksi mielekästä. Ensin erittäin aktiivisella petokalojen verkkokalastuksella ja sitten vielä valtion tukemalla poistokalastuksella rysillä petokalojen kutualueilla ja äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen nousureiteillä.

Tuon kaltaista massiivista ympäristötuhoa ei monella paikalla saada aikaan. Silti pitää kiinnittää huomiota erilaisen kalastuksen erilaiseen vahingollisuuteen. Saimaan nieriän esiintymisalueilla muutamankin uhanalaisen kalan tappaminen on valtava vahinko. Sama koskee luonnonkutuista järvilohta Vuoksen vesistössä. Molemmissa tapauksissa täysrauhoitus on välttämätön toimenpide, joka tietysti rajoittaa muutakin kalastusta alueella. Ainakin pyydyksiä, joista kalaa ei voi elävänä ja hyväkuntoisena vapauttaa. Puumalassa harrastamaani mökkikalastukseen tämä vaikuttaa ilman muuta.

Käyttäjän JonnePosti kuva
Jonne Posti

Jasper, mielestäni rintamaa pitäisi yhdistää ja esimerkiksi Palokin vapauttamisesta aidosti kiinnostuneet kerätä yhteen. Kävin viime syksynä eduskunnassa Virtavesiseminaarissasi ja kaikki kansanedustajat, jotka siellä kättelivät ja hymyilivät kiinnostuneen oloisena hävisivät seminaarin jälkeen kuin pieru Saharaan. Eivät vastaa sähköposteihin. Minä olisin kiinnostunut jos olisi oikeasti sellaisten ihmisten porukka, joka haluaa haluaa Palokin vapauttaa. Vanhankaupunginkosken voisi laittaa hetkeksi odottamaan ja hoitaa tämän Palokin kuntoon, koska sillä palautettaisiin nimenomaan Saimaan järvilohen luonnonkierto.

Teitä Jaspereita ja Manuja http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/26/padon-purk... on monia, mutta yksin toimimalla ja moneen asiaan paukkuja kohdistamalla asiat eivät mielestäni etene. Palokin asiassa voin olla itsekin mukana, jos tämä kommentti saa sinussa jonkin toimintasuunnitelman syntymään.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Saimaan järvilohen luonnonkierron esteenä on monia porrastettuja voimalaitoksia Saimaalta aina Pielisjoen, Koitajoen ja Lieksajoen latvuksille, joten pelkästään Palkokin vapauttamisella on tuskin vaikutusta Saimaan järvilohen luonnonkiertoon ja pääsyyn alkuperäisille lisääntymisalueille.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Verkolla ja muilla passiivisilla pyydyksillä kalastavat kalastavat tasapuolisesti petokaloja ja lahnaa, madetta, siikaa, ahventa ja jonkin verran särkikalojakin. Siika lienee muikun jälkeen toiseksi merkittävin saaliskala järvialueilla.
Viehekalastajat ottavat vain petokalat. Kuha on kilpauistelijoiden pääkohde, hauetkin kelpaavat, mutteivat aina kelpaa miehistölle ruoaksi. Kieltämisen voisi aloittaa näistä, jos on pakkomielle kieltoja säätää.

Käyttäjän Aristotellus kuva
Tomi Salonen

Olen täysin samaa mieltä verkkokalastuksen monitahoisesta järjettömyydestä! Tyrmäävän huonosta kalastuspolitiikasta johtuen olenkin kiikuttanut virkistyskalastukseen säästämät matkarahani viimeisten 8 vuoden ajalta Norjaan. Sinne on pitkä matka. Siellä on kallista. Siellä on tiukat kalastusmääräykset. Siellä on rauhallista. Siellä on kalaa.

Matti Heikkilä

En ymmärrä miten uskot ELY-keskuksen suojelevan kantoja - miten kävi talvivaarassa. ELY keskuksen kautta juuri törkeää ympäristönkuormitusta suotaan. Ethän halua omalle takapihallesi jätevoimalaa?

EN ymmärrä miten sinä olet ottanut kannan ykstyisen myyntiä vastaan? Olet kuullut vain Keskon ja ammattikalastajien lobbaukset.

Jos annat nyt pikkusormen mökkikalamyynnin kieltämiselle ja kalastusoikeuksien siirron ELY:n päätettäväksi. Tapahtuu seuraavaa. Suuri vaikuttava elinkeinoelämän edustaja tulee saamaan kalastusoikeudet ja alkaa ryöstökalastus niilläkin vesillä joissa vesiosuuskunta on kestävällä pohjalla. Vielä jopa niin, että ko. tuloista voidaan kiertää verot luxmburing kautta. Kun virkamies päättä hän on lobbareiden uhri.

Harmaata taloutta? Oletko tietoinen kuinkapaljon ammatti kalastaja saa verohelpotuksia, eli ei maksa veroja.

Kylmäketju: Tämä on se isojen ketjujen lobbaama säännös, jonka varmistamiseksi ei kelpaa kylmälaukku, vaan erilliset tarkastuskierrokset maksaa n. 1000e (toisin sanoen mahdoton toteuttaa siten, että ei tulis mökkikalastajalle persnettoa). Jos taloutesi on 30% tiippuvainen kalastuksesta saat investointi tukea. eli eriarvoistaa taas pienet kalastajat isoista.
Harmaatalous: Laskelma möökikalastajasta. Kaveri kalastelee ja myy kesässä 1000e kalaa ja rapuja naapureille. Tästä ei makseta ALV 240e eikä ansio veroa. Nyt kun miettii pajonko on investoinnit ko. 1000e tienestiin. Kalastusvälineet 200e/v (alv n.50e), veneen poistot 200e/v alv (50e), polttoaineet 50e (verot 40e ei vähennysoikeutta), mökki/laituri/muu kiinteistö kalojen käsittelyyn poistot 680e/vuosi. Loppujen lopuksi kaveri maksaa enemmän veroja tuosta 1000e tulosta, kuin tienaa. Lähinnä siis kustantaa harrastuksena. Mysö 8500e voi tienata ilman alv-veroja jo nyt.
Rekistöröinti: Varmistetaan, että valvira voi tulla keskon/ammattikalastajien pyynnöstä tarkastamaan kylmketjusi ja voit olla varma, että tarkastusmaksun lisäksi joutuisit investoimaan paljon. Etkä saisi vieläkään mitään tukia.
Polkee kalan hintaa: kenen etu on yleensäkin, että elintarvikkeista maksetaan kovaa hintaa. Ei ainakaan kuluttajan. Mummo ostaa mielellään 4e kilo norjalaista lohta, koska se on halvempaa kuin suomalainen kala. Miksi? Mökki kaverilta saisi hauen 1e kilo kauppaan, mutta ammattikalastajalta 3e kilo? Norja taaseen tukee valtiotaholla jo kalanvientiä. Mökkikalastaja siis myy peittääkseen kulut, mutta ammattikalastaja tarvii myös makkaraa leivän päälle, kuten myös Virkamies valvoessaan ja kauppa.
Suomeen tarvitaan enemmän suomalaistakalaa tiskiin: Jos estetään mökkimyynti, niin syönti vähenee, koska suomalaisen kalan hinta nousee. En ymmärrä logiikkaa tässäkään.
Lisäksi mitä tässä haetaan: Isot kansainväliset kalamarkkinat ovat kalapuutteessa. He haluavat tulla ottamaan halvalla suomen luonnonvarat myyntiin muualle. Miten onnistuvat. Vesiosuuskunnat eivät välttämättä antaisi isoille korporaatioille oikeuksia vesilleen, vaan ovat hieman patriootteja antavat sen vain suomalaiselle. Nyt jos päätäntä siirtyisi ELY:lle alkaa lobbareiden juhlakattaus - sama kuin kaivosteollisuus. Luvat päättää lobbareille alttiit virkamiehet välittämättä ympäristö asioista.
En ymmärrä, miksi tässä taas kusetetaan suomalaista -> lobbareille valta (virkamiesten manipulointi mahdollisuus)
Tässäkin ollaan siis myymässä suomalaisten oikeuksia päättää.

Matti Heikkilä

Ymmärrän kalakantojen kestävän kehityksen muutot, mutta en ammattikalastajien suosimista. Miksi nämä kaksi pitää olla samassa laissa.

Mökki myynnillä ei ole mitään tekemistä kestävän kehityksen kanssa - se vaan on työnnetty tuohon lakiin, jotta saadaan ympäristö heebot sallimaan loppujen lopuksi ulkomaalaisten yhtiöiden suomen sisävesien kalakannan raiskaamisen.

Toimituksen poiminnat